Oon 24-vuotias, Pohojois-pohojanmaalta kotoosin oleva nuori nainen. Sanonta "pieni mutta pippurinen" soppii varmaan aika hyvin minnuun. Mää oon huumorintajuinen, hieman erakkomainen ja outo ihiminen. Tykkään olla aina oikeessa, enkä pidä häviämisestä. En kauheesti välitä mitä muut musta aattelee, mut pyrin silti olemahan ystävällinen tai vähintään neutraali muita kohtahaan. Inhoon kiusaamista, toisten arvosteluu ja heikompien sortamista. Luotettavuus on mulle kunnia-asia. Oon aina valmis mukkaan toimintaan, ja halluun oppii uusii asioita. Vuonna 2012 kirjotin ylioppilaaks, ja nyt vuoden 2016 keväällä valmistuin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Harrastuksiini kuuluu valokuvvaus, piirtäminen, kirjoittaminen, lenkkeily ja mussiikin kuuntelu (i love rock'n roll!). Elämäntapoihini kuuluu lukeminen, koirat ja luonnosa liikkuminen.
Tykkään siis liikunnasta tosi palion, ja nuorempana tuliki harrastettuu eri lajeja, mm. jääkiekkoo ja futista. Nykyään lenkkeily ja luonnosa liikkuminen (vaeltaminen) on semmonen pääjuttu mulla. Koira/koirat on monessa mukana, samoin kamera Canon EOS 700D. Kotosalla tykkään rentoutua ja irtautua arjesta lukemalla/leffojen kattelulla tai piirtämisellä/maalamisella ja musiikin kuuntelulla. Ja musiikista menee hevi ja rock laidasta laitaan.
Nala on mun eka oma koira. Sain sen 13-vuotiaana, ja siitä asti se on kulkenut uskollisesti mun rinnalla. Se on mun elämän tärkeimpiä asioita. Nala on sekarotuinen, siinä on saksanpaimenkoiraa, collieta ja luultavasti karjalankarhukoiraa. Se on nyt 11-vuotias, viisas, laiska, kujeileva, huomionkipeä ja vähän hemmoteltu otus. Ihan niinkuin omistajansa.
Mila oli mun toinen koira. Sekin on sekarotuinen, englanninsetterin ja englanninspringerspanielin risteytys. Otin sen monen mutkan kautta kesällä 2013, ku luulin etten päässytkään opiskelemaan nuva-alaa. Sitten loppukesästä tuliki kirje, että olin ekalta varasijalta päässy opiskelemahaan, ja sittenhä se oli muutto eessä. Pientä pentua en voinu ottaa opiskelija-asuntolaan. Sydän särkyen annoin Milan siis adoptioon mun veljelle, jonka luona se asuu vielä tänäki päivänä. Mila oli täydellinen, kaunis pikku pentu, ja nyt se on ihana, täysikasvuinen koira. Onneksi näen sitä säännöllisesti, vaikka veljeni onki sen oma ihiminen nykyään.
Tämmönen siis mää, millanen sää(lue: sinä)? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti